Tankovirroitin

Tankovirroitin on kapeneva ympyrälieriön muotoinen puu- tai metallitanko, jota käytetään siirtämään sähkö ajojohtimesta raitiovaunun tai johdinauton ohjauslaitteille ja ajomoottoreille. Se on yksi virroittimen tyypeistä. Ajojohdinta käyttävä virroitusjärjestelmä on Frank J. Spraguen keksintö vuodelta 1880,^[1] mutta Charles Van Dapoele kehitti ja esitteli ensimmäisen toimivan tankovirroittimen syksyllä 1885.^[2]

Englanninkielinen nimitys ”trolley” (suomen arkikielessä trollikka), jota käytetään tarkoittamaan tankovirroitinta sekä johdinautoa, on peräisin vanhojen tankovirroitinten päässä olleesta uritetusta sähköä johtavasta rullasta, joka ”uisteli” (englanniksi troll) ajojohdinta.

Tällainen rulla on tankovirroitinta vanhempi keksintö. Vanhimmissa sähköraitiovaunuissa ei käytetty tankovirroitinta vaan järjestelmää, jossa raitiovaunut vetivät perässään sähköjohtoon kytkettyä rullaa (pyörää), joka kulki ajojohdinta pitkin. Sivulta katsottuna laahaavat johtimet saivat vaunun näyttämään uistelevalta (kuten kalastuksessa). Jos rulla suistui ajojohtimelta, se putosi pamahtaen raitiovaunun katolle ja oli työläs laittaa takaisin, minkä vuoksi yritettiin pikaisesti löytää parempi ajojohdinta hyödyntävä virroitustapa. Kun saranoidut tankovirroittimet korvasivat tämän järjestelmän, niitä alettiin kutsua englanniksi nimellä ”trolley pole”. Torontoon rakennettiin varhainen koeraitiotie vuonna 1883. Sen kehitti John Joseph Wright, huijari Whitaker Wrightin veli. Wright saattoi avustaa Kanadan kansallisen näyttelyn sähkörautatien asennuksessa ja saattoi jopa käyttää tankovirroitinta siellä, mutta tästä ei ole todisteita. Wright ei myöskään hakenut eikä saanut patenttia. ^[3]

Ensimmäisen toimivan tankovirroittimen kehittäjänä pidetään Charles Joseph Van Depoelea, belgialaista insinööriä, joka muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1869. Van Depoele esitteli jousitoimisen laitteen ensi kertaa julkisesti Toronton teollisuusnäyttelyn väliaikaisella raitiolinjalla vuoden 1885 syksynä. Depoelen ensimmäinen tankovirroitin oli hiomaton eikä kovin luotettava, ja hän perääntyi järjestelmänsä käyttämisestä kaupallisesti Etelä-Bendin 14. marraskuuta 1885 avautuneella raitiotiellä Indianassa sekä Montgomeryn raitiotiellä huhtikuussa 1886. Kuitenkin muutaman kuukauden päästä hän otti tankovirroittimet käyttöön Montgomeryn liikenteessä.^[2] Van Depoele ja keksijätoveri Frank J. Sprague tekivät samantapaisia keksintöjä samaan aikaan,^[4] ja Sprague kehitti tankovirroitinta käyttävän virroitusmenetelmän, jonka hän asensi Virginian Richmondin raitioteille vuonna 1888. Myös hänen tankovirroittimessaan käytettiin rullaa ja samanmuotoista tankoa. 19 kilometrin pituinen Richmond Unionin henkilörautatie oli maailman ensimmäinen suuren mittakaavan tankovirroitinta käyttävä linja, ja se avautui suurin juhlallisuuksin 12. helmikuuta 1988.^[5]

Uritettua tankovirroittimen rullaa käytettiin monissa suurissa kaupunkien joukkoliikenneverkoissa 1940- ja 1950-luvuilla. Sitä käytettiin yleensä järjestelmissä, joissa käytettiin vanhanmallista ajojohdinten risteyksiä sisältävää ajojohdinta. Tankovirroittimen rulla oli parhaimmillaankin ongelmallinen: uritetun rullan ja ajolangan alapuolen sähköinen kytkentä oli minimaalinen ja aiheutti myös valokaaria, mikä kulutti ajojohdinta. Uudemman mallista liukuvaa tankovirroittimen hiilivirroitinkenkää käytettiin yleisesti uudemmalla uritetulla ajojohtimella kahdeksikon muotoisissa ajojohdinristeyksissä. Kengällä saatiin aikaiseksi parempi sähkökytkentä, mikä vähensi myös valokaarten syntymistä, mikä puolestaan vähensi ajojohtimen kulumista huomattavasti. Monissa järjestelmissä ruvettiin siirtymään uusien tankovirroitinten käyttöön 1920-luvulla; esimerkiksi Yhdysvaltain Milwaukeessa siirryttiin uusiin tankovirroittimiin 1920-luvun lopulla. Philadelphiassa ei kuitenkaan luovuttu tankovirroitinten rullista vanhoissa raitiovaunuissa ennen vuotta 1978. Raitiovaunu, jossa on rulla tankovirroittimen päässä voi näyttää antiikkiselta, mutta virroitinkenkä on nykyaikaisempi, käytännöllisempi ja taloudellisempi.

1. ↑ Koebel: Boston Transit Milestones MIT Open Courseware. Arkistoitu 20.9.2006. Viitattu 1.8.2012. (englanniksi)
2. ↑ ^{a b} Middleton, William D.: The Time of the Trolley, s. 63-65. Kalmbach Publishing, 1967. ISBN 0-89024-013-2.
3. ↑ Patents of Invention and the Story of Canadian Innovation Library and Archives Canada. (englanniksi)
4. ↑ Middleton (1967), p. 67.
5. ↑ Electric Trolley System Massachusetts Institute of Technology. (englanniksi)